keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Kesällä 1941

Aamuhartaus






”Tuosta mentiin kesällä 41, siitä se jatkosota alkoi.” Setäni viittilöi puskittuneeseen metsään rajan suuntaan, jossa erottui umpeen mennyt tieura. Elettiin 60-luvun alkupuolta. Silloin oli kulunut vasta vähän yli kaksikymmentä vuotta siitä kesästä, kun setäni parikymppisenä tykistömiehenä ylitti talvisodan rajan juuri tällä kohdalla.
Samassa eteen tupsahti kaksi nuorta rajamiestä aseet tanassa. Milläs asioilla miehet liikkuvat, tiedetäänkö että ollaan rajavyöhykkeellä? Setäni oli tullut Boliviasta lomalle Suomeen, ja luultavasti tiesi hyvinkin, ei vain ollut ajatellut asiaa. Rajamiehet kiinnostuivat erityisesti siitä, että hänen passissaan oli Bolivian leima. Mies väärillä asioilla liikkeellä, ehkä vakooja? Idän ja lännen välillä oli tuolloin rautaesirippu, piti olla tarkkana.
Kiltille seurakuntanuorelle tämä rajakokemus oli hiukan jännittävä, pelottavakin. Pieni kurkistus oman maan sotahistoriaan, sen tekijään, sekä asemaamme kansainvälisessä politiikassa jäivät jollakin tavalla mieleen. Myöhemmin kuulin, että setäni joutui lähtemään Boliviasta kun kaivosyhtiöt kansallistettiin eikä ulkomaisille työntekijöille ollut enää töitä.
Oman uskonnollisen kehitykseni kannalta kokemus oli mielestäni tärkeä. Perhe, vastuunkantajat, näkijät ja tekijät, yhteiskunta ja maailma muodostavat organisaation, jonka menestymisestä on pidettävä huolta. Historiasta voidaan oppia, myös pahoja asioita tapahtuu, sotaa, väkivaltaa, nälkää ja köyhyyttä, pakolaisuutta, ihmisoikeuksien loukkauksia. Rajoja on vartioitava. Mutta niitä voidaan myös ylittää, kansat tarvitsevat toisiaan, toinen toistensa osaamista. Oman perheen ”agentti” maailmalla, setäni, innosti myös muita perheenjäseniä kansainväliseen toimintaan.
Opiskeluaika teologisessa tiedekunnassa ja toiminta Suomen Kristillisessä Ylioppilasliitossa vahvisti käsitystä siitä, että ihminen ja maailma on otettava vakavasti, on seurattava aikaa, on hankittava tietoa, pidettävä yhteyksiä. Kristillisessä opiskelijaliikkeessä uutta olivat kirkolliset ja ekumeeniset yhteydet. Myös kirkkojen kautta voitiin saada tietoa ja kokemusta siitä, millaista elämä maailmalla on. Niiden kautta syntyi yhteyksiä opiskelijoihin ja heidän kauttaan eri maiden todellisuuteen, tuli vieraita, käytiin itsekin maailmalla. Erityisesti kiinnostuimme Etelä-Afrikan rotusorrosta, Vietnamin sodasta, kehitysmaiden vapautusliikkeistä, Brasilian ja Chilen  sotilasvallankaappauksista. Olimme aktiivinen osa eurooppalaista kristillistä verkostoa. Läheltä ja kaukaa kumpusi teologisia oivalluksia, teemoja toimintaan, aineistoja. Tutuiksi tulivat monet merkittävät sen ajan kirkkojen johtajat ja teologit.
Yksi keskeinen innoittajamme oli saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer, jonka natsit teloittivat vähän ennen toisen maailmansodan loppumista vuonna 1945. Hän oli ollut pitkään vangittuna ja syytettynä salaliitosta Hitleriä vastaan mutta toiminut teologina ja pappina sitä ennen jo vuosia yksinvaltiutta vastaan ja avoimemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Bonhoefferin mielestä maallista ja hengellistä valtaa ei saa sekoittaa toisiinsa mutta niitä ei saa myöskään repäistä täysin irti toisistaan. Mutta yksinvaltias joka ei ymmärrä että hänen yläpuolellaan on Jumalan valta, ei voi menestyä.
Melkein kulttiasemaan on päässyt teos Vankilakirjeet, joka on koottu kirjeistä, jotka Bonhoeffer kirjoitti vankilasta. Suomessa näitä ajatuksia vei eteenpäin 1950-luvulta alkaen erityisesti Erkki Niinivaara.
Bonhoefferin ajatukset ovat virittäneet vastarintaväkeä kaikkialla maailmassa. Usein se on merkinnyt avointa vastarintaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Siinä Bonhoeffer on ollut tärkeä esikuva.
Bonhoeffer on teologina ja hengellisenä opastajana mielestäni hyvin ajankohtainen nytkin, hän oli sitä jo 60-70 -luvuilla kun hapuilin kohti omaa täysi-ikäisen uskonnon ja uskon mallia. Monet ajatukset ovat virkistävän ajankohtaisia ja haastavia tänään. Esimerkiksi Vankilakirjeiden pohdinta siitä, vievätkö maailman kehitystä eteenpäin ennen kaikkea suuret ajatukset vai suuret teot.
Rajankäynti, hyvyys ja pahuus, myötäeläminen, Kristus kärsivissä lähimmäisissä, kasvaminen uskon tiellä kohti täysi-ikäisen uskoa, siinä oli oma opiskeluaikani suuri kertomus.
Eräs nuoruudessa elähdyttänyt laulu oli Simo Knuuttilan ja Heikki Laitisen Me ei uskota peikkoihin. Tämän laulun myötä pyydämme tänä aamuna hyvän ja armollisen Jumalan viisautta ja voimaa omaan ja toinen toisemme elämään. Aamen.

torstai 8. helmikuuta 2018

maanantai 7. marraskuuta 2016

Työnjako

Inhimillinen tekijä ke 2.11.2016
Kun asiantuntija on itse kriisissä, auttaako oma ammattitaito? Vieraina terapeutti Tommy Hellsten, psykologi Ilona Rauhala sekä lääkäri Erkki Perämäki.

Viikon puheenaiheet, viikko -45
Kirjoittaja Värtsi • 7.11.2016 • 1 Kommentti 
Sana on vapaa. 
 
Menin sovittuna aikana verikokeeseen ennen suunniteltua toimenpidettä. Laborantti oli flunssainen, joten kysyin.
- Oletko työkykyinen?
- Lääkärin mielestä kyllä.
Seuraavana päivänä aivastelin ennakoiden spirometrian onnistumista. Edellisen kerran tulokset olivat normaalit, mutta tällä kertaa puhaltelu ei tahtonut onnistua. Astmaepäily siitä heräsi. Käynti keuhkolääkärin luona johti astmalääkityksen aloittamiseen. Sekin vielä ylimääräisenä piikityksen ja pillereiden lisäksi tehdä seurantaa lääkkeiden vaikutuksesta ja kirjata ne ylös.
 
Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään ikääntymisen tuomia muutoksia sisäelimissä, eihän kukaan selviä elämästä hengissä.
Vein Isän vuodeosastolle lepopaikalle, kun itselläni oli asioita hoidettavana. Petipaikkaa järjestellessä hoitaja kertoi osastolla riehuvasta vatsatautiepidemiasta.
- Miksi siitä ei ilmoitettu etukäteen, olisin siirtänyt matkaa tuonnemmaksi? 
Sängyn viereen tuotiin kolmiportainen koroke, että vanha mies pääsee vessaan. Keinokuitupyjamassa ei ollut kuin jokunen nappi jäljellä. Kaikki reuhotti niin kuin reuhotti.
 
Viikon jälkeen Isä kotiutui sairaana, tartutti veljen ja minutkin vuodeosastolla saamaansa vatsatautiin. Pitääkö levittää kylälle kaikki laitoksen taudit, jos joutuu sinne sisälle? Minun arvostukseni laitoksen hoitoon kotona hoidetulle on murentunut vuosien myötä. Yhteistyöstä ei ole puhettakaan, se on rangaistus kotonahoitajaa kohtaan ja hoidettavakin häpeää tuottamaansa vaivaa.
 
Muistelen lämmöllä Niilin riistanvartijan lääkäriveljeä, joka hoiti Lahden terveyskeskuksessa polvivaivaani. Pyörätuolilla minut työnnettiin päivystyslääkärin luokse. Lääkäri tiesi tehtävänsä ja omin avuin siirryin tuolille istumaan. Lääkäri totesi hymyillen pilke silmäkulmassa.
- Pyörätuolia et enää tarvitse. Hän itse työnsi sen pyörätuolivarastoon odottamaan seuraavaa tarvitsijaa.
 
Paikallinen lääkäri kehoitti aina menemään psykiatriseen hoitoon, kun muuta ei osannut. 
- Voisin istua joka viikko psykiatrisen vastaanotolla puhumassa, mutta rakenteet eivät siitä mihinkään muutu. Sote-uudistusta odotellessa sairas henkilökunta tartuttaa terveet kävijät, ettei vain työt pääse loppumaan niiltä jäljellä olevilta uupuneilta ammatti-ihmisiltä. Tulisikohan Posti avuksi tarvittaessa?

tiistai 1. marraskuuta 2016

Laatokan ympäri

Laatokan ympäri - Vitele
Suurmäessä sijaitsee vankileiri, jossa teloitettiin yli 50 vankia vuosina 1942-43. Toimittaja Arvo Tuominen. (U)
 
Laatokan ympäri - Aunus
Aunuksen syrjäkylien karhean kauniilla raiteilla vallitsee pysähtynyt ja passiivinen tunnelma. Toimittaja Arvo Tuominen. (U)
 

Laatokan ympäri - Lotinan pelto
Kaupunki on Venäjän laivaston syntypaikka, sillä Pietari Suuri perusti sinne telakan vuonna 1702. Toimittaja Arvo Tuominen. (U)


Laatokan ympäri - Staraja Ladoga
Kaupungista käsin viikinkiruhtinas Rurik hallitsi Venäjää. Toimittaja Arvo Tuominen. (U) 


Laatokan ympäri - Slisselburg  
Pähkinäsaaren linna toimi mm. Venäjän Alcatrazina, jossa hirtettiin esimerkiksi Leninin veli. Toimittaja Arvo Tuominen. (U)

Viikon puheenaiheet, viikko -44
Kirjoittaja Värtsi • 31.10.2016 • 7 Kommentti 

Sana on vapaa


Paavi Franciscus ja reformaation merkkivuosi 2017 ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus Lundin tuomiokirkosta.
http://areena.yle.fi/1-3737533?autoplay=true
 
Paavi Franciscus ja reformaation merkkivuosi 2017 ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus Lundin tuomiokirkossa. Reformaatio käynnistyi 500 v sitten Martti Lutherin toimesta, nyt katoliset ja luterilaiset rukoilevat yhdessä.  

maanantai 24. lokakuuta 2016

Vika viikkoko?

Viikon puheenaiheet
Viikon puheenaiheet, vikko -43
Kirjoittaja Värtsi • 24.10.2016 • 0 Kommenttia 

Sana on vapaa 

Ei hätää, vikko korjataan, kun kirjoittaja sen huomaa. Se on netissä kirjoittamisen etu korjata virheet. Käsinkirjoitettu teksti musteella piti kirjoittaa uudelleen kokonaan. Uuden virheen jälkeen taas uudelleen. Poistan linkin varmuuden vuoksi, ettei korjaus poistaisi vikko -43 virhettä.

Vuosi 1943 on sotavuosi, meidän sota-aikana syntyneiden viimeinen vuosi. Sen jälkeen syntyneiden aikaa varjosti sotakorvausten maksaminen. Lapsi tuo leivän tullessaan, sanottiin. Omat nälkävuodet koin ammattikoulutuksessa, joka kuitenkin rahasti käsityökoulun vaatimuksella hakea Käsityönopettajakoulutukseen. Vain harvat ja valitut tulivat valituiksi.

Kerroin ammattihaaveesta saksalaiselle kirjeystävälle. Hän tarjosi tilaisuutta lähteä Saksaan, olihan siellä käsityönopettaja arvostetussa ammatissa. Berliinin muuri erotti meidät ensitapaamisella. Jatkoin valitsemallani tiellä ja huomasin, ettei käsityötaitoja enää meillä tarvittu. 

Viimeksi olen kuullut kirurgin haavanompelusta hänen siististä jäljestä. Joku tohtori ei yrittänytkään peittää puutteitaan, vaan keskelle lihasta teki arpikudosjäljen.

Viikon puheenaiheet
Viikon puheenaiheet, viikko -43
Kirjoittaja Värtsi • 24.10.2016 • 0 Kommenttia
4 Kommenttia
Sana on vapaa

Vapaa sana R.I.P sinivalkoinen ääni ja syväaurattu metsämaisema. 5. kommentti ensilumelle: ….”lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan vielä vihreeseen,
syksyn keltalehdet peittäen, heittäen pois”……. jos vielä joku muistaa lumen tulon ennen joulua.

6. kommentti Kankaalan Pekka ja Kiteen Mieskuoro 110 V >
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/10/kiteen-mieskuorolla-on-110v-juhlat.html
https://www.youtube.com/watch?v=UgY4aNnsKIs

11. kommentti on ajankohtainen ja toivottu: 
KUTSU VÄRTSILÄN RIISTAMIESTEN HIRVIPEIJAISIIN
Viikon päätteeksi siirretään kelloja talviaikaan. Olin etuajassa siirtämässä aikaa taaksepäin viikko sitten. Eteenpäin on mentävä muutenkin kuin mummo lumessa kaatuessaan.

PS kirjoitusvirhe korjattu niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Ei millään pahalla, sattuu näitä virheitä itsellekin. Ensilukemalla on sokea omille virheille.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Pipon logo

Tänään on kaikki toisin blogissa ja elämässä. Kuitenkin teksti pysyy muuttumattomana.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Pipon logo

Värtsilän pipo
"Alunperin kysymyksessä on ruotsalainen sotilaskypärä m/37, jonka valmistamiseksi Suomi sai lisenssioikeuden vuonna 1937 tehdyllä sopimuksella. Kypärän valmistus aloitettiin Suomessa 1940 ja niitä tehtiin sotavuosina yhteensä 75 000 kpl. Ruotsissa valmistettiin vastaavia m/37 kypäriä kaiken aikaa ja Suomi osti sieltäkin 20 000 kpl erän kesällä 1941. Kerrotaan, että Suomi sai sotien aikana sotasaaliiksi kymmeniä tuhansia venäläiskypäriä, joista 20 000 kpl kunnostettiin omaan käyttöön. Poikkeava muoto aiheutti kuitenkin sotilaille tunnistamisongelmia, joten näiden sotasaaliskypärien käytöstä rintamaoloissa luovuttiin ja kypärät annettiin rannikkojoukoille.
Värtsilän pipon sisus oli samanlainen kuin ruotsalaisessa m/37:ssä, mutta eri värinen ja käsitti kolme valkoista nahkatyynyä sekä leukaremmin. Sisukset valmisti suomalaiskypäriin Friitalan Nahka."
Sakari H

Lukulehti on kiinnitetty keppiin Verkkokirjoittajan talon pöydällä. Klikkaus avaa verkkolehti Neloset - YKKÖSASIAT- tohmajärveläisten puolesta. Blogilistalta avautuu Aili-mummon arkea ja siellä Verkkolehti Värtsi. Kaikilla sivuilla on paljon kävijöitä. Oma blogi Syyssinfonia tuli esitellyksi viimeisessä Iiriksessä. Tai oikeastaan toimittaja pohti, miksi 50+ bloggaa. Syyssinfonian kävijämäärällä en päässyt ennätysten kirjaan, mutta nyt laskuri on mennyt sekaisin ja kävijöiden määrä ylittää moninkertaisesti vuosia sitten esitellyn 95-vuotiaan bloggarin, joka sai noin 100 kommenttia päivittäin. 

Vuoden 1941 pipo oli mallia Värtsilän pipo. 1961 yo-lakki, josta tuli kompetenssille alku.

Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä

Koulutuksen edetessä tuli selväksi, että olin ehdottoman yli-ikäinen nuorempien yrittäjien joukossa 2000 -luvulla. Heillä oli ikäetu puolellaan, minulla ikälisä rasitteena. Johonkin korpeen oli kohonnut suuri ostoskeskus. Kävijä kertoi nähneensä siellä suuren määrän halpoja pipoja. En ollut pipoista kiinnostunut ja ilmaisin, etten lähtisi pipojen perässä tavarataivaaseen. Siihen sanavalmis konsultti lupasi, kyllä sinullekin pipo annetaan. Putiikin ikkunassa näin pipon logon "terveisiä vitusta" enkä niillä terveisillä ottaisi pipoa vastaan.

Koulutus eteni verkkoympäristössä YEATutkintoon. Sama ikärasite painoi opiskeluani ja lisäksi vielä olematon työhistoria. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Näihin syihin vedoten esittelijä säästi kaksi kertaa stipendin suoritetusta tutkinnosta. Säästöähän se oli sekin, mutta suuremmat seuraukset näillä ehdoilla on tämän päivän tilanteeseen. Sukupolvenvaihdos on estetty, vaikka kaikki edellytykset ovat olemassa. Minulle hatut riittävät, niiden käyttö on vain vaihtunut vappuhatuiksi. Värtsilän pipolle saattaisi olla vielä käyttöä, ampuvathan yläkerran ukot kovilla. Totisinta totta ovat olleet kouluampumiset, joista Hyvinkään yö liippasi läheltä.

Amerikkalainen unelmahattu on vaiheessa. Olen muuntanut projektia laillisesti: "Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."
 (Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)